”Koti ei tunnu kodilta, ellei sen lattioilta kuulu koiran kynsien rapinaa.” - Aura Koivisto -
Harvassa perheessä jaetaan punaviinilasillinen syömälakossa olevan tapiirin kanssa tai lapset käyvät kylvyssä saukko seuranaan. Koivistoilla tämä kuului arkeen, koska tottahan eläintarhan johtajalle kertyi kotiin jos jonkinlaista kasvattilasta, joiden huvittavien ja joskus kiusallistenkin tapojen kanssa oli tultava toimeen. Koiviston perheen kokemuksista voit lukea Sesse Koiviston kirjasta Eläintarha olohuoneessamme. Aura Koivisto puolestaan kertoo kotoisammista karvakuonoista Kuonot pöydällä : kertomuksia kotikoirista -kirjassaan.
Gerald Durrell on tunnettu englantilainen eläintieteilijä, jonka lapsuuden kokemuksista Korfulla ovat syntyneet kirjat Eläimet ja muu kotiväkeni ja Eläimellistä menoa Korfussa. Korfun eläinkunnassa riittää tutkimista nuorelle eläintieteilijänalulle ja Durrellien omalaatuisessa perheessä on täysin tavanomaista kantaa kotiin pari harakanpoikasta tai lähettää äidille (ilman etukäteisilmoitusta, totta kai) kymmenkunta marakattia.
Adamsonien perheeseen Keniassa liittyi, onnettomien sattumien seurauksena, kolme leijonanpentua. Kaksi pennuista matkasi eläintarhaan Alankomaihin, mutta Elsa jäi kasvattivanhempiensa hoivaan Afrikkaan. Elsan kolmesta ensimmäisestä vuodesta kertoo kirja Perheeseemme kuuluu leijona ja myöhemmistä vaiheista vapaana leijonana kirjat Elsa perustaa perheen ja Elsan pennut.
Useimmiten eläinystävämme ovat kuitenkin tavanomaisia lemmikkieläimiä. Tavanomaisia rodultaan tai lajiltaan, mutta eivät välttämättä persoonaltaan. John Groganin koira Marley oli hurmaava täystuho, rakastettava hunsvotti, joka sai potkut koirakoulustakin. Homer-kissan elämän alkutaival oli lohduton, mutta sokeasta pennunrääpäleestä kasvoi peloton ja persoonallinen kissa. Nämä ja muita eläinpersoonia ihmisperheineen löydät mm. kirjoista:

John Grogan:
Marley ja minä
Sirkka Garam:
Koira kävi taloksi
Peter Mayle:
Piskinelämää
Sydämeni kissa
Koiramainen juttu
Mari